Vierailulla Iiris-keskuksessa

Toisen kesälomapäiväni 7.6. päätin varata näkövammaisuuteen tutustumiseen. Houkuttelin mukaan pari opiskelutoveria opintopiiristämmekin (Pian ja Jorman). Bongasin vierailuluennon Iiris-keskuksen nettisivuilta. Iiris-keskus on Näkövammaisten liiton ylläpitämä paikka, johon on keskitetty erilaisia näkövammaisten palveluja ja useilla näkövammaisuuteen liittyvillä yhdistyksillä on siellä toimitilat. Paljon tietoa näkövammaisuudesta saa jo pelkästään Näkövammaisten liiton ja Iiris-keskuksen nettisivuihin tutustumalla. Iiris-keskus sijaitsee Itäkeskuksessa osoitteessa Marjaniementie 74. 

http://www.nkl.fi/fi/etusivu
http://www.nkl.fi/fi/etusivu/iiris


Iiris-keskuksen tiloissa toimivat näkövammaisten liiton ja muutaman muun näkövammaisuuteen liittyvän yhdistyksen lisäksi palvelujen tarjojia:

·         Aktivo - fysioterapia ja hieronta

Aktivo tarjoaa muun muassa akupunktiota, fysioterapiaa, hierontaa, intialaista päähierontaa ja kalevalaista jäsenkorjausta.

·         Aviris-apuvälinemyymälä

Aviriksessa on myynnissä laaja valikoima näkemisen apuvälineitä.

·         Annansilmät-Aitta

Annansilmät-Aitta myy näkövammaisten valmistamia tuotteita. Valikoimassa on muun muassa rottinkihuonekaluja, harjoja, koreja ja sisustustuotteita.

·         Näkövammaisten liiton kuntoutuspalvelut

·         Näkövammaismuseo

NKL:n omistama vammais­historiallinen erikoismuseo

Näistä vierailimme Aviriksessa, Annansilmät-Aitassa ja museossa. 

Näkövammaisille suunniteltu

Rakennus itsessään on jo nähtävyys, ja siihen tullaan tutustumaan myös ulkomailta. Se on suunniteltu nimenomaan näkövammaisia ajatellen ja pyritty tekemään siitä sellainen, että se olisi mahdollisimman toimiva näkövammaisille. Erilaiset tekniset ratkaisut, kuten seinien ja lattioiden materiaalien valinta, värien käyttö, tilojen korkeuserot ja akustiikka on suunniteltu niin, että ne palvelisivat näkövammaisten tarpeita. Asiaan vihkiytymätön ei välttämättä huomaa pienten yksityiskohtien toiminnallista merkitystä ollenkaan, vaan pitää niitä vain visuaalisesti mielenkiintoisina ja kauniina arkkitehtonisina ratkaisuina.

Esimerksi käytävän keskellä on erimateriaalista oleva kaista, joka vie suoraan aulan toiseen päähän. Välillä on listoja, jotka kertovat sivuavista reiteistä. Seinän vierellä kulkee kaide, jossa on pistekirjoituslaattoja, jotka kertovat, mitä tiloja on matkan varrella. Valaistus ei tule suoraan silmiin, vaan ohjataan seiniä pitkin lattiaan, jolloin ei jää pimeitä nurkkia ja epämääräisiä katvealueita. Ovet on erotettu seinästä erivärisellä listalla. Aulassa on opastetaulu, jossa on kuvaus materiaaleista eri tiloissa. Niitä tunnustelemalla voi tutustua tiloihin ja varmistaa oikean reitin. Aulan varrella oleva ruokasali oli korkeampi tila kuin aula, joten akustiikka jo kertoi, milloin saavutaan ruokasaliin. Tosin opas kertoi,että akustiikka on tällä hetkellä hieman liiankin kaikuva.

Miten ja missä voin auttaa?

Raisa Ticklen vastaanotti meidät aulassa työtehtäviin harjoittelevan opaskoiran kanssa ja johdatti meidät Braille-saliin, jossa hän kertoi Iiris-keskuksen toiminnasta ja näytti kaksi videota: Näin kohtaat näkövammaisen ja Puoli askelta edellä.

Ensimmäisessä videossa kerrottiin näkövammaisen kohtaamisesta ja avun tarjoamisesta. Näkövammaisen tunnistaa helpoiten valkoisesta kepistä tai näkövammaismerkistä. Tosin kaikki näkövammaiset eivät käytä kumpaakaan.

Tilanteita, joissa näkövammainen voisi kaivata apua ovat tyypillisesti tien ylitys, bussin pysäyttäminen, pankkiautomaatin löytäminen tai tutun reitin yllättävät muutokset, kuten rakennustyömaan aiheuttamat poikkeusjärjestelyt. Videossa korostettiin, että apua kannattaa tarjota rohkeasti kysymällä, tarvitseeko näkövammainen apua. Puhua voi tavallisesti eikä ääntä tarvitse korottaa. Paras tapa näkövammaisen kohtaamisessa on kysyä ihmiseltä itseltään, miten voi auttaa ja millaista apua hän tarvitsee. Ei ole hyvä tehdä asioita näkövammaisen puolesta, vaan tehdä asioista sellaisia, että näkövammainen voi itse osallistua toimintaan. 

Videoilla näytettiin havainnollisesti myös ote, jota tarjotaan. Näkövammaista ei tule tarttua kädestä kiinni, vaan tulee tarjota kyynärpäätä, johon näkövammainen voi itse tarttua. Opas kulkee edellä ja on hyvä kertoa sanallisesti, mitä edessä on tulossa. Näin opastettava voi ennakoida tulevaa ja kulkeminen sujuu helposti. Erityisesti portaissa pitää kulkea rauhallisesti edellä ja kertoa, mitä on tulossa, ollaanko menossa alas- vai ylöspäin  vai onko tulossa tasannetta. Kun saavutaan uuteen tilaan on hyvä kertoa, millainen tila on, jotta opastettava saa yleiskuvan tilanteesta ja omasta sijainnistaan tilassa.  Nämä videot, ja paljon muitakin, löytyvät youtubesta Näkövammaisten liiton ylläpitämältä youtube-kanavalta.

Näkövammaisena visuaalisorientoituneessa yhteiskunnassa

Oppaamme Raisa Ticklen on vaikeasti heikkonäköinen ja oli kiinnostavaa kuulla hänen omista kokemuksistaan näkövammaisena. Hän korosti, että näkövamman aste ei kerro vielä mitään näkövammaisen toimintakyvystä. Siksi ei kannata tehdä mitään ennakkopäätelmiä siitä, missä ja millaista apua kukin tarvitsee. Näkövammaisuus on vaikea asia, koska yhteiskuntamme on hyvin näköorientoitunut ja visuaalinen. Näkövamma vaikuttaa myös ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, sillä esimerkiksi katsekontaktin ottaminen ei onnistu näkövammaisen kanssa. Raisa Ticklen sanoi itse huijaavansa ihmisiä katsomalla kohti, vaikka katsekontaktia ei todellisuudessa olekaan. 

Yleisöstä kysyttiin, onko epäkohteliasta tai loukkaavaa kysyä näkövammaiselta, miten hän näkee tai kuinka vakava hänen näkövammansa on. Raisa Ticklen vastasi, että ainakaan ei kannata käyttää ilmausta vakava näkövamma, koska näkövammaisuus on osa ihmisen identiteettiä eikä ihminen osaa kuvitellakaan itseään toisenlaisena kuin on.  Toisaalta näkövammaisen on vaikea selittää, miten näkee, sillä hän ei tiedä, mikä on normaalia näkemistä eikä hänellä ole vertailukohtaa. 

Äänet ovat tärkeitä näkövammaiselle, joten on hyvä tuottaa ääntä, puhua ja kertoa, mitä tekee ja millainen ympäristö on. On myös tärkeää kertoa, kun lähtee tilanteesta, sillä näkövammainen ei tiedä sitä muuten. On parempi ilmaista itsensä äänen avulla kuin piiloutua yrittämällä olla mahdollisimman hiljaa. Tällainen toiminta voi olla jopa pelottavaa näkövammaisesta, jos yhtäkkiä huomaakin, että lähellä on joku, joka ei ole ilmaissut itseään millään tavalla. Hiljaa oleminen voi myös vaikuttaa siltä, että näkövammainen itse olisi jotenkin pelottava. 

Tiedonsaannin esteettömyys

Tämän hetken ykkösprioriteetti Näkövammaisten liitolla on tiedonsaannin esteettömyyden parantaminen. Esimerkiksi verkkosivujen informaation välittyminen näkövammaiselle vaihtelee tosi paljon. Näkövammaisten verkkosivujen lukemiseen tarkoitetut apuvälineet eivät tunnista kaikkea tietoa ja monet verkkosivut on rakennettu tosi huonosti näkövammaisten näkökulmasta. Näkövammaiset eivät saa palvelua verkossa samalla tavalla kuin näkevät. Kuitenkin hyvin totetutettuina verkkosivut voisivat palvella näkövammaisia ja helpottaa heidän arkeaan. Joidenkin virastojen, kuten Kelan, sivut ovat melko hyvät ja myös näkövammainen pystyy käyttämään niitä, mutta näin ei suinkaan ole kaikkien julkisten palvelujen verkkosivujen kanssa. Tavoitteena on saada EU-direktiivi viranomaispalveluiden esteettömyydestä. 

Hyvä esteettömyys  hyödyttää myös muita kuin näkövammaisia eikä siitä ole haittaa kenellekään. Esimerkiksi muistisairaat, afaatikot tai vanhukset voisivat hyötyä samoista ratkaisuista kuin näkövammaiset. Rakennustekniset ratkaisut, kuten ohjausraidat, auttavat esimerkiksi sairaalassa ketä tahansa löytämään oikeaan paikkaan. Raisa Ticklen kertoi matkustavansa nykyään mieluummin bussilla, koska Kampin matkakeskuksessa on hyvät opasteet ja kuulutukset, kun taas rautatieasema on aivan toivoton paikka näkövammaiselle. 

Hyvä esimerkki epätasa-arvoisuudesta on se, että pankit eivät myönnä avainlukulistaa näkövammaiselle eikä niitä ole tehty pistekirjoituksella. Tämä vaikeuttaa ja tekee mahdottomaksi käyttää monia palveluita, sillä myös muihin kuin pankkipalveluihin tarvitaan nykyään pankin avainlukulistaa tunnistautumisessa. Myös kauppojen verkkosivuista voisi olla paljon hyötyä näkövammaiselle, jos ne olisi tehty ajatellen heidän tarpeitaan. Kaupassa käyminen ei ole ollenkaan yksinkertaista, jos ei ole käytössä avustajaa. Jos verkkosivut olisivat esteettömästi käytettävissä näkövammainen voisi rauhassa kotona tutustua tuotteisiin ja tehdä tilaukset kotoa. 

Miten kohtaat näkövammaisen?

Positiivista Suomessa on se, että suhtautuminen näkövammaisuuteen on joko neutraalia tai myönteistä. Ihmiset tarjoavat apua melko helposti. Kiinnostava yksityiskohta oli tieto, että maahanmuuttajat tarjoavat apua usein. Ticklen tiivisti näkövammaisen kohtaamisen ohjeet kolmeen kohtaan: 

1. Kohtaa näkövammainen ihmisenä. 
2. Tarjoa apua. Kysy, miten voi auttaa ja tee niin kuin hän toivoo. 
3. Iiris-Keskus auttaa, jos on kysyttävää. 

Totesimme yksissä tuumin, että vierailun anti oli yleissivistävää ja yleishyödyllistä ja  että kaikkien tulisi tietää nämä asiat, sillä koskaan ei voi tietää, milloin on tilanteessa, jossa voisi itse auttaa jotakuta näkövammaista.

Celia-kirjaston äänikirjat myös muiden käytettävissä

Luennolla esiteltiin myös Celia -näkövammaisten kirjaston palvelut ja Aviris- apuvälinekeskuksen toimintaa. Erityisesti Celian palvelut olivat kiinnostavia, sillä heidän palveluitaan voivat käyttää muutkin kuin näkövammaiset ja käyttäjissä onkin paljon mm. lukivaikeukeuden takia hitaasti lukevia, joita äänikirjat hyödyttävät. 

https://www.celia.fi/

Celia-kirjastossa on äänikirjoja kaunokirjallisuudesta ja peruskoulun ja toisen asteen oppikirjoista. Kaunokirjallisuuden lainaaminen on maksutonta kaikille, mutta oppikirjojen lainaaminen on maksullista. Palvelut kouluille ja opettajille ovat maksuttomia. Celia toimii yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa niin, että kirjastossa rekisteröidytään Celia-kirjaston asiakkaaksi ja lainaaminen tapahtuu sen jälkeen netin kautta. Rekisteröitymisen yhteydessä saadaan tunnukset, joilla voi lainata Celianetiin kirjautumalla. Rekisteröitymiseen ja asiakkuuteen ei tarvita mitään diagnooseja tai todistuksia esim. näkövammasta tai lukivaikeudesta, vaan riittää, kun kertoo, että äänikirjat hyödyttäisivät. 

Kirjoja voi kuunnella suoraan selaimen kautta, jolloin Crome-selain toimii kaikkein parhaiten, tai mobiililaitteeseen voi ladata maksuttoman Pratsam reader -ohjelman, joka toimii sekä androidilla että iPadilla. Lisäksi on käytössä Daisy Trio -niminen ohjelma, jolloin näkyvissä on koko teksti ja lukemisen aikana on mahdollista seurata myös tekstiä. Tämä ohjelma on erityisen hyvä lasten kanssa käytettäväksi, sillä Daisy-kirjoissa on myös kuvia. 

Oppari-palvelusta löytyvät maksulliset lukion ja toisen asteen oppikirjat äänikirjoina. Kirjat ovat hyviä esimerkiksi lukivaikeuksisille opiskelijoille. 2. asteen oppikirjat maksavat 20 € kappale. Jos jotain kirjaa ei ole palvelussa, siitä voi tehdä hankintaehdotuksen.  Lisäksi Celiassa on Luetus-kirjoja ja koskettelukirjoja, jotka on tarkoitettu vain näkövammaisille.

Aviris-apuvälinemyymälä

Myymälässä on tarjolla n. 800 erilaista tuotetta, joista osa on myynnissä myös muualla kuin Aviriksessa ja osa sellaisia, joita ei saa muualta. Kaikki tuotteet liittyvät jotenkin näkemiseen. Tarjolla oli paljon erilaisia suurennuslaseja ja tietoteknisiä apuvälineitä, mutta myös muuta mielenkiintoista, kuten langan neulansilmään pujottamiseen tarkoitettu kone, jota osti muutaman heikkonäköisille sukulaisilleni eikä kyllä ollut kaukana, etten olisi ostanut itsellenikin. 

Apuvälineiden tarvekartoitus etenee yleensä niin, että ensin asiakas menee silmälääkäriin ja sen jälkeen lääkäri tekee lähetteen silmäklinikalle, jossa tehdään kartoitus ja suositus apuvälineistä. Valkoista keppiä ei tarvitse ostaa itse, vaan sen saa maksutta, kun tarve on todettu. Työelämässä toimivan ja opiskelijan on helpompi saada apuvälineisiin maksusitoumus ja esimerkiksi lukulaite Kelan kautta kuin vanhusten. Valitettavaa on, että tällä hetkellä sairaanhoitopiirien välillä on suuria eroja siinä, mitä apuvälineitä on mahdollista saada maksutta. Jos näkövamma on aiheutunut tapaturmaisesti, vakuutusyhtiö vastaa apuvälineiden hankinnasta. 

Apuvälinekaupassa sai kokeilla eri välineitä vapaasti. Myös valkoisia keppejä roikkui naulassa ja niitäkin oli monenlaisia. Kokeilin kävellä suoraa käytävää silmät kiinni kepillä tunnustellen ja huomasin, että se ei ollut ollenkaan helppoa, vaikka oli nähnyt käytävän etukäteen ja muistin sen. En tunnistanut tuolin jalkaa enkä listaa enkä osannut arvioida kulkemaani matkaa ollenkaan. Kyllä olisi harjoittelemista, jos joutuisi opettelemaan kulkemista kepin kanssa. 

Teksti ja kuvat: Satu Inkala

IIRIS-keskus Näkövammaisten liitto ry

Näkövammaisuuden historiaa