Astivammaisen tukeminen oppimisessa

AISTIVAMMAISUUDEN TUKEMINEN OPPIMISESSA

Tässä blogissa lähestymme aistivammaisuuden tukemista oppimisessa esteettömyyden, arvioinnin sekä menetelmien ja välineiden näkökulmasta.

Ihmisellä on kahdeksan eri aistia. Näitä eksteroseptiivisia aisteja ovat näkö, kuulo, tunto, haju ja maku. Ihmisellä on myös kaksi proprioseptiivista aistia, jotka kertovat kehon asennosta ja liikkeestä sekä painovoimasta, pään liikkeistä ja tasapainosta. Lisäksi pystymme aistimaan sitä, mitä kehomme sisällä tapahtuu. Tätä aistia kutsutaan viskeraaliseksiaistiksi.  (Ayres, 2008, 74 - 75)

Aistivammaisuuden näkökulmasta työelämän tai oppilaitosten tilojen tulee olla esteettömiä. Esteettömyydellä ei tarkoiteta ainoastaan liikkumisrajoitteita, vaan sillä tarkoitetaan palvelujen saatavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.  (Invalidiliitto, 2016)

Oppimisvaikeuksien arviointi on opetuksessa ja oppimisessa tärkeä osa-alue oppijan kehittymisen kannalta, koska oppija saa palautetta oppimisprosessista. Hän kykenee tunnistamaan palautteen kautta omat kehittymistarpeensa.  Arvioijan on käytettävä menetelmiä, joilla oppija kykenee osoittamaan osaamisensa mahdollisimman hyvin. (Kuuloavain, 2015)

Oppilaitosten ja koulujen ilmanvaihdossa on otettava huomioon hajuste- ja kemikaaliyliherkät oppijat, mikä on kasvava ongelma Suomessa. (Eske, 2015)

ESTEETTÖMYYS

Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä. Siinä otetaan huomioon myös esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen, kommunikaatioon ja sähköiseen viestintään liittyvät asiat. Esteettömyys merkitsee turvallisuutta ja laatua. Se kertoo ajattelutavasta, oikeista asenteista ja erilaisuuden huomioon ottamisesta. Esteetön ympäristö ei erottele ihmisiä heidän toimintakykynsä perusteella. Esteettömyydessä on yksinkertaisesti kyse ihmisten erilaisuudesta ja erilaisuuden huomioonottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. (Eske, 2015)

6 § Koulutuksen järjestäjän velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta

Koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava oppilaitoksen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.

Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että oppilaitoksella on suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen on varattava oppilaille ja heidän huoltajilleen sekä opiskelijoille tai heidän edustajilleen mahdollisuus tulla kuulluiksi edistämistoimenpiteistä.

 (Finlex, 2014)

MENETELMÄT, VÄLINEET JA ARVIOINTI

Parhaatkaan opetusmenetelmät eivät auta, mikäli ne eivät huomioi oppijan elämäntilannetta, kykyä, taitoja ja valmiuksia.  (Keskuspuisto, 2015)

Opetusmenetelmät ovat ratkaisevasti muuttuneet aikojen kuluessa. Tietomäärä on lisääntynyt valtavasti ja samoin tietotekninen kehitys on tuonut mukanaan uusia väyliä oppia. Nykytilanteessa korostuu tiedonhankintamenetelmien sekä tiedon käsittelyn taidot.

Opetusmenetelmiä on tänä päivänä monia, kuten monimuoto-opetus, lähiopetus, verkko-opetus, yksilöllinen opetus, pari- ja ryhmätyöt, yhteistoiminnallinen opetus jne. On muistettava kuitenkin, että kaikki edellä mainitut ovat vain menetelmiä. Tärkeintä edelleenkin on oppijan yksilöllinen oppimisprosessi ja sen tukeminen. Hienoimmatkaan opetusmenetelmät eivät lisää oppimistuloksia, mikäli ne eivät huomioi oppijan senhetkistä sisäistä tilaa; oppijan kykyä, taitoja, valmiuksia, elämisen vaiheita.

On vaikeaa suositella jotain tiettyä opetusmenetelmää sokeiden ja heikkonäköisten opettamiseen. Tärkeintä on kriittisesti pyrkiä tarkastelemaan menetelmän soveltuvuutta oppimistilanteeseen. Näkövammaisen lapsen tulee saada tutkia ympäristöään kaikkien aistien avulla (Näkövammaliitto, 2015). Vaarana on, että opettaja yrittää liian monen menetelmän kautta opettaa asiaa, jolloin kokonaisuus jää sekavaksi ja oppijalle saattaa tulla vastenmielisyys koko opetettavaa asiaa kohtaan.  (Keskuspuisto, 2015)

Huonokuuloisen opiskelijan opinnoissa etenemistä voidaan tukea mm. opiskelutekniikkojen opettamisella, opetustilan muokkaamisella kuulemista edistäväksi, kiinnittämällä huomiota opiskelijan istumapaikkaan, puhumalla selkeästi ja kuuluvasti, erilaisten teknisten apuvälineiden kuten tietokoneen ja kännyköiden avulla, opetusteknisten ratkaisujen kautta esimerkiksi antamalla materiaalia ennen tunteja ja myös antamalla valmiita muistiinpanoja. ( (Miettinen;Piha;& Pynnönen, 2009, 73 - 74)

Yksi aistiherkkyyden muoto on sensorinen integraatio häiriö eli aistin käsittely ongelmat. Häiriöstä puhutaan silloin, kun lapsen ongelmat ovat sellaisia, että ne estävät lasta tai aikuista suoriutumasta niistä jokapäiväisistä asioista, joista hän haluaisi suoriutua, hänen pitäisi suoriutua tai hänen oletetaan ikänsä perusteella suoriutuvan. (Sity, 2015)

Sensorinen integraatio häiriötä kärsivän oppijan oppimista voidaan helpottaa selkeyttämällä oppimistilanteita. Kun opettajalla on tieto oppijan oppimisen haasteista ja rajoitteista, hän pystyy tukemaan ja helpottamaan oppimisprosessia. Oppija motivoituu kun kokee onnistumista opinnoissaan.

Olemme huomanneet omassa työssämme, että erittäin tärkeää hyvien menetelmien lisäksi on opettajan oma asenne opiskelijaa kohtaa. Tämä tarkoittaa positiivista suhtautumista, kannustamista sekä hyväksynnän osoittamista oppijalle opintojen aikana. Etenkin hyvä ryhmäyttäminen luo opintojen alussa hyvän pohjan positiiviselle oppimisilmapiirille.

TUKITOIMINNOT

Kuulovammainen opiskelija tarvitsee tukea opiskelussaan ja hänen onkin mahdollista saada esimerkiksi tulkkauspalvelua Kelalta tai apua erilaisten apuvälineiden hankintaan. Apuvälineet ovat tärkeä osa tukikeinoja, näiden lisäksi tarvitaan opettajan antamaa tukea päivittäisissä opiskelutilanteissa.  (KELA, 2016)

Tulevaisuuden 2+1 suunnitelmat muuttavat ammatillista koulutusta enemmän työelämässä tapahtuvaksi ja se asettaa myös aistivammaisten näkökulmasta katsottuna työelämälle erityisiä vaatimuksia.

Työpaikkojen tulee olla esteettömiä niin rakennetun ympäristön kuin ilmapiirin kannalta ja siellä tulee kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi apuvälineisiin. Esimerkiksi kuulovammaisen nuoren apuvälineitä työpaikalla voivat olla FM-laite, iduktiosilmukka tai puhelunvahvistin ja tiedottamisessa ja ylipäätään tiedonkulussa tulee huomioida kuulovammaisen tarpeet entistä paremmin.  (Vates, 2016)

RAHOITUSTUET

Kun sairaus tai vamma haittaa selviytymistä opinnoista, opiskelun helpottamiseksi voidaan myöntää apuvälineitä (esim. lukutelevisio, piste- ja isonäyttöjä sekä atk-laitteistoja). (KELA, 2016)

Lainatut lähteet

Ayres, A. J. (2008). Aistimusten aallokossa - sensorinen integraation häiriö ja terapia. Juva: PS-kustannus.

Eske. (1. 1 2015). Esteetön. Haettu 3. 8 2016 osoitteesta Esteetön: www.esteeton.fi

Finlex. (2014). Finlex. Haettu 3. 8 2016 osoitteesta Finlex: www.finlex.fi

Invalidiliitto. (1. 1 2016). Invalidiliitto.fi. Haettu 3. 8 2016 osoitteesta Invalidiliitto.fi: www.invalidiliitto.fi

KELA. (1. 8 2016). www.kela.fi. Haettu 3. 8 2016 osoitteesta Aistivammat ja tuet: www.kela.fi

Keskuspuisto. (2015). Keskuspuisto. Haettu 3. 8 2016 osoitteesta www.keskuspuisto.fi

Kuuloavain. (1. 1 2015). Kuuloavain.fi. Haettu 3. 8 2016 osoitteesta Kuuloavain.fi: www.kuuloavain.fi

Miettinen, K.;Piha, L.;& Pynnönen, P. (2009). Erilaisille oppijoille erilaista opetusta. Teoksessa Ammatillisen opettajan käsikirja. (J. Helander, Toim.) Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu.

Näkövammaliitto. (1. 1 2015). Näkövammaliitto. Haettu 3. 8 2016 osoitteesta Näkövammaliitto: http://www.nkl.fi/fi/etusivu/kuntoutus/lapset/tietoa/toiminnallisen

Sity. (2015). Sity. Haettu 3. 8 2016 osoitteesta http://www.sity.fi/sensorinen-integraatio/hairio/

Vates. (1. 1 2016). Vates. Haettu 3. 8 2016 osoitteesta Vates: http://www.vates.fi/