MITÄ AISTIVAMMAISUUS
TARKOITTAA JA MITEN SE ILMENEE?
Kuka on näkövammainen?
Heikkonäköinen vai sokea?
Näkövammaisten liiton nettisivuilta löytyy tietoa näkövammaiseksi
määrittelemisestä. Siellä kerrotaan, että virallisen määrityksen
näkövammaisuudesta tekee aina silmälääkäri ja se perustuu Maailman
terveysjärjestön WHO:n luokitukseen, jossa otetaan huomioon mm. näöntarkkuus ja
näkökentän puutteet. (Näkövammaisten liitto ry/Näkövammaisuuden
määritys.)
Näkövammaiseksi ei luokitella ihmistä, jonka näkö voidaan
korjata silmälaseilla normaaliksi niin, että edes toisessa silmässä on normaali
näkö. Tarkemmin määritellään näön tarkkuutta ja silmälaseilla korjaamista
määritellään näin: Näkövammaiseksi
määritellään henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on
heikompi kuin 0,3, ja sokeaksi jos paremman silmän laseilla korjattu
näöntarkkuus on alle 0.05 tai näkökenttä supistunut halkaisijaltaan alle 20
asteeseen, tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla
tavalla heikentynyt. (Näkövammaisten liitto ry/Näkövammaisuuden määritys; Malm
- Matero - Repo - Talvela 2006: 298.)
Näkövammaiset voidaan jakaa kahteen
ryhmään: heikkonäköisiin ja sokeisiin. Tämä jako on siinä mielessä
harhaanjohtava, että oikeastaan on kyse jatkumosta, jonka toisessa päässä ovat
lievästi heikkonäköiset ja toisessa vaikeasti sokeat. Heikkonäköiset ihmiset
voivat nähdä eri tavoin: ihminen ei näe lukea, mutta pystyy liikkumaan ilman
valkoista keppiä tai jäljellä olevan tarkan näön avulla ihminen kykenee
lukemaan, mutta ei näe ympäristöään. Heikkonäköisyyteen liittyy usein myös
hämäräsokeutta ja häikäistymisherkkyyttä. (Näkövammaisten liitto
ry/Näkövammaisuuden määritys; Ticklen 2016; Malm - Matero - Repo - Talvela
2006: 298.)
Täydellinen sokeus on harvinaista. Sokeat
voivat nähdä valon ja jopa hahmoja. Toiminnallisesti sokeaksi määritellään
henkilö silloin, kun hän on menettänyt mm. suuntausnäön vieraassa ympäristössä
sekä lukunäön tavanomaisessa mielessä, mutta hän saattaa pystyä lukemaan
erityisapuvälineiden kuten lukutelevision avulla. (Näkövammaisten liitto ry/Näkövammaisuuden
määritys.)
Näkövammaisuuden aste ei sinänsä kerro
vielä mitään näkövammaisen toimintakyvystä. Siksi ei kannata tehdä mitään
ennakko-oletuksia henkilöstä pelkästään sen perusteella, miten näkövammaisuuden
aste on määritelty. Se, missä, miten tai millaista apua näkövammainen
tarvitsee, riippuu siitä, millaiset taidot selviytymiseen näkövammaisella on ja
miten hän on oppinut hyödyntämään apuvälineitä. (Ticklen 2016.)
Näkövammaisuuden aiheuttajista ja näkövammaisten määristä
Näkövammaisuuden yleisin aiheuttaja Suomessa on silmänpohjan rappeuma.
Muita aiheuttajia aikuisiällä ovat diabetes, glaukooma eli silmänpainetauti ja
perinnölliset silmänpohjan rappeumat. Lapsilla yleisimmin näkövammaisuutta
aiheuttavat synnynnäiset kehityshäiriöt ja keskosuus. Näkövammaisuus voi syntyä
myös tapaturman tai onnettomuuden seurauksena. (Näkövammaisten liitto ry/Näkeminen
janäkövammaisuus/Aiheuttajia; Malm - Matero - Repo - Talvela 2006: 302 -
307.)
Kaihin aiheuttama sokeus on Suomessa
vähäistä, sillä kaihia pystytään nykyään hoitamaan leikkauksilla hyvin. Muualla
maailmassa kaihi on edelleen yleinen näkövammaisuuden aiheuttaja.
(Näkövammaisten liitto ry/Näkeminen ja näkövammaisuus/Aiheuttajia; Malm -
Matero - Repo - Talvela 2006: 302 - 307.)
Tällä hetkellä näkövammaisia on Suomessa
noin 50 000 – 60 000. Tähän lukuun sisältyvät kaikki näkövammaiset lievästi
heikkonäköisistä vaikeasti sokeisiin. Suurin osa heistä on vanhuksia.
Näkövammaisia lapsia Suomessa syntyy noin 50 – 100 vuosittain. Suurimmalla
osalla heistä on myös jotain muuta kehitysvammaisuutta. (Ticklen 2016.)
Näkövammaisuuden ilmeneminen
Näkövammaisuus voi ilmetä eri tavoin:
1) Näön tarkkuudessa voi
olla ongelmia. Tällöin näkövammaisen on vaikea erottaa yksityiskotia.
2) Näkökentässä voi olla
puutteita. Näitä ovat näkökentän keskeinen puutos, putkimainen näkökenttä,
toiminnallisesti epätasainen näkökenttä, näkökentän toisen puoliskon puutos.
Näistä on havainnolliset kuvat Näkövammaisten liiton sivuilla
osoitteessa: http://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen/miten_nv_ilmenee.
3) Kun ongelmia on kontrastien
erotuskyvyssä, näkövammaisen on vaikea erottaa vierekkäisten pintojen
vaaleusaste-eroja. Tällöin hahmojen, muotojen ja pintojen havaitseminen
vaikeutuu.
4) Värinäön vaikeuksissa
värien havaitsemisessa on ongelmia.
5) Etäisyyksien havaitseminen ja
arvioiminen voi olla vaikeaa, kun silmän mukautumiskyky on heikentynyt.
6) Silmien sopeutuminen valaistuksen
muutoksiin on tavallista näkövammaisilla. Se ilmenee erityisesti siirryttäessä
ulkoilmasta sisätilaan. Toisaalta myös häikäsyongelmat päinvastaisessa
tilanteessa ovat tavallisia.
7) Erilaiset silmälihasten
toiminnan poikkeavuudet ovat tavallisia. Nämä vaikeuttavat mm. etäisyyksien
arviointia.
(Näkövammaisten liitto ry/Näkeminen ja
näkövammaisuus/Miten näkövammaisuus ilmenee?; Malm - Matero - Repo -
Talvela 2006: 300 - 302.)
Näkövammaisuuden aiheuttamia ongelmia
Näkövamma aiheuttaa ongelmia liikkumisessa ja asioimisessa ja ympäristön
hahmottamisessa. Ympäristön hahmottamisessa vaikeuksia on etäisyyksien
hahmottamisessa ja arvioimisessa, tasoerojen havaitsemisessa. Esimerkiksi
portaita voi olla vaikea erottaa muusta lattiasta, jos niitä ei ole merkitty
erikseen. Värieroja on vaikea nähdä, jos värien kontrastit eivät ole riittävän
isot. Tämä vaikuttaa tilan hahmottamiseen ja etäisyyksien arviointiin.
Valaistuksen muutos tuottaa usein hankaluuksia, koska silmä ei sopeudu
riittävän nopeasti. Tällöin voi ilmetä hämäräsokeutta tai häikäistymistä.
Näkökenttä voi olla puutteellinen, esimerkiksi hyvin kapea. ja (Näkövammaisten liitto
ry/Näkeminen ja näkövammaisuus/Näkövamman aiheuttamia ongelmia; Ticklen 2016.)
Rakennusteknisillä seikoilla voitaisiin
vaikuttaa moniin asioihin huomattavasti, jos nämä seikat otettaisiin huomioon
jo rakennusvaiheessa ja tehtäisiin esimerkiksi materiaalivalinnat
näkövammaisten tarpeet huomioiden. Iiris-keskuksessa eli näkövammaisille
tarkoitettuja palveluita tarjoavassa rakennuksessa näin on tehty ja
rakennukseen tullaan tutustumaan ympäri maailmaa. Tämän tyyppistä rakentamista
pitäisi suosia myös muualla kuin tällaisessa keskuksessa. Mikään ratkaisu ei
vaikeuta näkevien toimintaa rakennuksessa vaan päinvastoin ratkaisuista on etua
myös näkeville. (Ticklen 2016.)
Näkövammaisuus vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen
toisten kanssa. Näkövammaisen on vaikea tunnistaa ihmisiä ulkonäön perusteella.
Eleiden ja ilmeiden havaitseminen on vaikeaa. Katsekontaktin puuttuminen
vaikuttaa vuorovaikutukseen, mutta sen havaitseminen ja siihen vastaaminen on
vaikeaa tai mahdotonta. Näkövammaisen on vaikeampi ottaa kontaktia toiseen
ihmiseen kuin näkevän ja kontaktin ylläpitäminen tuottaa myös ongelmia.
(Näkövammaisten liitto ry/Näkeminen ja näkövammaisuus/Näkövamman aiheuttamia
ongelmia; Ticklen 2016; Malm - Matero - Repo - Talvela 2006: 316 - 317.)
Teksti: Satu Inkala
Lähteet:
Malm, Marita - Matero, Marja - Repo, Marjo - Talvela, Eeva-Liisa 2006:
Esteistä mahdollisuuksiin. Vammaistyön perusteet. WSOY, Helsinki/Porvoo.
Näkövammaisten liitto
ry. http://www.nkl.fi/fi/etusivu/nakeminen/maaritys
Ticklen, Raisa 2016:
Opastus ja luento Iiris-keskuksessa 7.6.
Kuulomonivammaiset eli kuurosokeat
Kuurosokeudella
tarkoitetaan kuulo- ja näkövamman yhdistelmää. Kuurosokeilla on oma yhdistys
Suomen kuurosokeat ry. Se vastaa palveluiden järjestämisestä ja
edunvalvonnasta.
Kuurosokeuden syynä voi
olla mm. äidin raskauden aikana sairastama vihurirokko. Kuurosokeus voi olla
perinnöllistä tai se voi olla tapaturman aiheuttamaa. Vanhuuteen liittyy myös
kuulon ja näön heikkenemistä. Yksi tärkeimmistä kuurosokeuden aiheuttajista on
perinnöllinen Usherin oireyhtymä, jossa on joko sisäkorvakuurous tai kuulon
heikentymä ja lisäksi näkövamma.
Lähteet:
Malm, Marita – Matero,
Marja – Repo, Marjo – Talvela, Eeva-Liisa 2006: Esteistä mahdollisuuksiin.
Vammaistyön perusteet. WSOY. Porvoo.
AISTIVAMMAISUUS / KUUROUS
Kuurouden / kuulovamman aiheuttajia
- Synnynnäinen
- Korvan, kuulohermon tai keskushermoston vauriot/sairaudet
- Ikääntyminen
- Melu
- Sairaudet (esim. otoskleroosi, menieren tauti, usherin oireyhtymä, krooninen välikorvatulehdus, aivokalvontulehdus, kuulohermon kasvaimet). (Lähde: Kuurohansa; Pekkarinen & Rouhiainen 2014, 3)
Kuurouden yleisyys
- Maailmassa on noin 70 miljoonaa kuuroa ihmistä. (Kuurojen Liitto ry., 30)
- Kuuroja suomalaista on noin 0,8 promillea väestöstä, vuosittain syntyy 25-30 kuuroa vauvaa, yhteensä Suomessa on noin 750 000 kuulovammaista henkilöä (Kuurojen Liitto ry., 3; Pekkarinen & Rouhiainen 2014, 2)
- Kuuroista 90% syntyy kuuleviin perheisiin. (Kuurojen Liitto ry., 8)
- 30–40 %:lla kuulovammaisista lapsista kärsi liitännäisvammoista (Kuuloavain.fi)
Suomessa Kuurojen Liitto ry. ajaa etupäässä viittomakielisten kuurojen asiaa ja Kuuroliitto ry. huonokuuloisten ja kuuroutuneiden asiaa.
Suomen kuurosokeat ry. toimii kuurosokeiden ja kuulonäkövammaisten puolesta. (Kuurojen Liitto ry., 34)
Kuurouden ilmeneminen
Kuulovammainen henkilö kärsii kuulonalennuksesta, mutta pystyy kommunikoimaan puheen avulla:
- lievä huonokuuloisuus (osittainen kuulovamma, mutta henkilö kuulee osittain ja/tai pystyy kommunikoimaan kuulokojeen avulla käyttäen tukena huulioikolukua)
- kuurous (henkilö on menettänyt kuulonsa puheen oppimisen jälkeen, saa apua tukimenetelmistä kuten tekstitulkkauksesta, viitotusta puheesta, tai sisäkorvaistutteesta)
Kuuro (syntymästään tai varhaislapsuudesta kuuro, kommunikoi pääasiassa viittomakielellä). (Lähde: Kuuro Liitto ry.)
Kuurouden / kuulovaurioiden aiheuttamia ongelmia
- Kuulemattomuus
- Vaikeus kuunnella selkeästi
- Kielen kehittymisen ja lukemisen, kirjoittamisen, oppimisen ja viestinnän ongelmat
- Korvien tukkoisuus
- Keskustelun seuraamisen ja sanojen kuulemisen vaikeudet
- Keskusteluun osallistumisen ja puhumisen ongelmat
- Korvan soiminen
- Sosiaalinen / henkinen kuormittavuus
- Päivittäisen asioinnin vaikeutuminen (esim. kaupassakäynti, liikkuminen ulkona jne.) (lähde: Kuulohansa; Kuuroliitto ry.; Pekkarinen & Rouhiainen 2014, 3-4)
Lähteet:
Moberg, S., Hautamäki, J., Kivirauma, J., Lahtinen, U., Savolainen, H., Vehmas, S., 2009 / 2015. Erityispedagogiikan perusteet. Helsinki: WSOY oppimateriaalit.
Salmi, E. 2008. Kielelliset käänteet kuurojen opetuksessa. Teoksessa: Kivirauma, J. (toim.) 2008. Muuttuvat marginaalit. Näkökulmia vammaistutkimukseen. Kehitysvammaliitto.
Internetlähteet:
Kuuloavain.fi. Kuulovian liitännäisvammat. Viitattu: 31.07.2016. Saatavana: http://kuuloavain.fi/info/kuulo-ja-kuulovammat/kuulovian-liitannaisvammat/
Kuulohansa. Kuulovauriot ja niiden syyt. Viitattu: 31.07.2016. Saatavana: http://www.kuulohansa.fi/kuulovauriot.htm
Kuurojen museo. Oralismin aika. Pitkä oralismin aika. Viitattu: 30.07.2016. Saatavana: http://www.kuurojenmuseo.fi/?p=720&lang=fi
Kuuloliitto ry. Erilaiset kuulovammat. Viitattu: 40.07.2016. Saatavana: http://www.kuuloliitto.fi/fin/kuulo/huonokuuloisuus/erilaiset_kuulovammat/
Kuurojen liitto ry. Kysymyksiä & vastauksia kuuroudesta & viittomakielestä. Viitattu: 31.07.2016. Saatavana: www.kuurojenliitto.fi/fi/file/33/download?token=01bPbKLR
Pekkarinen, J. & Rouhiainen J. 2014. Opas kuulovammaisen potilaan hyvään kohtaamiseen hoitotyössä. Viitattu: 31.07.2016. Saatavana: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/82816/Pekkarinen_Johanna_Rouhiainen_Jenna_opas.pdf?sequence=3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti