Inkluusio

MITÄ INKLUUSIO ON? 

Inklusiivinen opetus tarkoittaa yksinkertaistaen sitä, että jokaiselle suodaan mahdollisuus opiskella omassa lähikoulussaan, oppimisvaikeuksista riippumatta (ns. lähikouluperiaate ja oppilaan edun mukaisuus). Inkluusion taustalla vaikuttaa ajatus ihmisten yhdenvertaisuudesta, yhtäläiset oikeudet opiskeluun mainitaan esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa (1948), lapsen oikeuksien julistuksessa (1989), vammaisten oikeuksien yhdenvertaisuutta koskevissa yleisohjeissa (1994) ja Unescon julkilausumassa (UNESCO 1994). (Kaikkonen 2010,12-13.) 

Pohjoismaissa on vallinnut jo 1960-luvulta lähtien normalisaatioperiaate, jonka mukaan vammaisten kouluympäristön ja -kokemusten tulee olla mahdollisimman samankaltaisia kuin muillakin ihmisillä. Siitä johtuen tämän päivän Pohjoismaiset koulutusjärjestelmät ovat jo lähtökohdiltaan hyvin inklusiivisia. Ajan myötä yleisten käsitysten ja ihmisten asenteiden muuttuminen vammaisuutta kohtaan sekä inkluusiota puoltava tutkimustieto ovat osaltaan siivittäneet kehitystä kohti yhteistä koulua (Moberg ym. 2009/2015, 77-79).

Erityispedagogiikassa suunnittelun lähtökohtana on yksilö ja hyväksytyksi tulemisen tunne. Tätä puoltaa inklusiivinen koulu, jossa oppimisvaikeuksia omaavat oppilaat pyritään sijoittamaan normaalin yleisopetusryhmään. Heterogeeninen ryhmä kehittää oppilaiden sosiaalista vastuuta ja vähentää sosiaalisten luokkaerojen syntymistä, joilla voi olla negatiivisia vaikutuksia yhteisöön. (Lakkala 2009/2012, 216; Ikonen 2009/2012, 15.) 

Moberg ym. mukaan ikluusioon liittyy oleellisesti intervention käsite, jolla tarkoitetaan oppimisvaikeuksiin puuttumista tietyn, tutkitun menetelmän avulla. Tuki voi olla myös avustajapalveluiden käyttöä, tai pelkkä esteetön kouluympäristö. Inkluusion vaikutus ilman intervention käyttöä voi aiheuttaa jopa kielteisiä seurauksia oppilaan oppimiselle. (Moberg ym 2009/2015,78; Werstas) Koska luokkahuoneissa opiskelee samaan aikaan erilaisia oppilaita, inklusiivinen koulu lisää tarvetta erityisopetukselle ja yhteisopettajuudelle.

Aistivammaisten inklusiivinen opetus

Aistivammaisia, eli näkö- tai kuulovammaisia opiskelijoita on alle 2% kaikista erityisoppilaista, joita Suomessa on yhteensä noin 20% ikäluokasta (Saloviita 2012; Virtanen 2009/2012, 241.)

Aistivammaisten opiskelun esteettömyys ja saavutettavuus on toteutettu Suomessa esimerkiksi seuraavasti:

Näkövammaiset:

-     Apuvälineet: opaskoira, valkoinen keppi, helppokäyttöiset tekniset välineet kuten senioripuhelimet, pistekirjoituskone ja pistekirjoituskirjat, pistemerkinnöin varustetut esineet ja laitteet, puhuvat laitteet ja äänikirjat sekä kuuntelulaitteet, erikoissilmälasit, suurennuslasit ja kiikarit sekä suurennuslaitteet,  lukutelineet ja lukupöydät, sanelin yms.. (Aviris)

-     Ympäristön muokkaaminen: valitaan huonekaluja, joissa on tunnistettavia, erilaisia pintamateriaaleja, muokataan valaistusta ja värimaailmaa (Näkövammaiset lapset ry.), ohjataan muita koulun oppilaita sekä henkilökuntaa kohtaamaan vammainen henkilö.

Kuulovammaiset:

-     Apuvälineet: Kuulokoje, äänenahvistin-kommunikaattori ja kuulokkeet, äänensiirtolaite matkapuhelimessa, TV-ohjelmien tekstitys, erilaiset ajastimet ja hälyttimet, ryhmäkuuntelulaitteet, tulkkauspalvelut kuten kirjoitustulkkaus ja viitotun puheen tulkkaus,  kääntyvä tuoli, visuaalisen materiaalin käyttö (Kuuroliitto ry b), 5, 15-16, 18; Kuuroliitto ry a), dia 5-6)

-    Ympäristön muokkaaminen: esteettömän kuunteluympäristön varmistaminen, istumapaikka luokan edessä, akustiikkalevyt, huonekalujen jaloissa vaimentavat jalansuojat, huomion kiinnittäminen koneiden, laitteiden yms. äänettömyyteen, hyvät valaistusolosuhteet, avointen ikkunoiden poistaminen. Kiinnittäminen huomio siihen, ettei luokkatilassa puhuta yhtä aikaa, puhujan selkokielisyys (Kuuroliitto ry a), dia 5-6), opasteiden käyttö, muiden oppilaiden sekä koulun henkilökunnan ohjaaminen kohtaamaan vammainen henkilö.

MERKKEJÄ MAHDOLLISISTA MUKAUTUKSISTA JA RATKAISUISTA:

Lähteet:

Ikonen O. 2009/2012. Johdanto. Teoksessa Ikonen, O. & Krogerus, A. (toim.) 2009/2012. 

Ainutkertainen oppija. Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Lakkala, S. 2009/ 2012. Pienin askelin kohti inkluusiota. Teoksessa Ikonen, O. & Krogerus, A. (toim.) 2009/2012. Ainutkertainen oppija. Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kaikkonen L. & Hirvonen M. & Pirttimaa R. 2010. Ammatilliset erityisopettajat oman työnsä asiantuntijoina. Tutkimus ammatillisten erityisopettajien työstä. 2010. Kaikkonen, L. (toim.) Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 109.

Moberg, S., Hautamäki, J., Kivirauma, J., Lahtinen, U., Savolainen, H., Vehmas, S., 2009 / 2015. Erityispedagogiikan perusteet. Helsinki. WSOY oppimateriaalit.

Virtanen, P. 2009/2012. Jälkisanat. Teoksessa Ikonen, O. & Krogerus, A. (toim.) 2009/2012. Ainutkertainen oppija. Erilaisuuden ymmärtäminen ja kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus

Internetlähteet:

AVIRIS. Näkövammaisten yleisimmät apuvälineet. Viitattu 27.07.2016.  https://www.aviris.fi/fi/etusivu/uusille/yleisimmat

Kuuroliitto ry a). Huonokuuloinen opiskelija lukiossa ja ammattikoulussa. Viitattu: 27.7.2016. Saatavana: http://www.kuuloliitto.fi/fin/kuuloliitto/materiaalipankki/esitteet_ja_oppaat/

Kuuroliitto ry, b). Kuulokojeet ja kuulon apuvälineet. Viitattu: 27.7.2016. Saatavana: http://www.esitteemme.fi/kuulonapuvalineet/WebView/

Näkövammaiset lapset ry. Näkövammainen lapsi. Viitattu: 27.7.2016. Saatavana: http://www.silmatera.fi/nakkarila/paivahoitoon/nakovammainen-lapsi/

Saloviita, T. 2012. M. Inkluusio eli ”osallistava kasvatus”.  Lähteitä sekä 13 perustetta inkluusiota vastaan. Luettu 27.07.2016. Saatavana: http://users.jyu.fi/~saloviit/tutkimus/inclusion.html

Westas. Ihan epänormaalia. Vammaisuuden historia Suomessa. Viitattu: 27.7.2016. Saatavana: http://tkm.fi/ihan_epanormaalia_multimedia/fi/?page_id=229