Aistiyliherkkyys

AISTIYLIHERKKYYS ELI SENSORISEN INTEGRAATION HÄIRIÖ 

Aistiyliherkkyydellä tarkoitetaan aistimusten säätelyn häiriötä, jonka vuoksi tavalliset aistitiedot ovat liikaa ja henkilö reagoi niihin puolustautuvasti, hyökkäävästi tai vetäytyen. Reagointiin liittyy voimakkaita kielteisiä tunneilmaisuja tai yliaktiivisuutta tai muita käytöshäiriöitä. Aistiyliherkkyydestä käytetään myös termiä sensorisen integraation häiriö. Sensorisella integraatiolla tarkoitetaan aistitiedon jäsentämistä käyttökelpoiseen muotoon. Tämän toiminnan häiriö on aivotoiminnan häiriö, joka vaikeuttaa aistien välittämän tiedon käsittelyä. (Ayres 2008: 336, 399.)

SI-häiriö ei ole sairaus

Sensorisen integraation häiriö (SI-häiriö) siis haittaa aivojen toimintaa Aivot eivät toimi luonnollisella tavalla. Ne eivät jäsennä tai käsittele aisti-impulssien virtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Jos sensorinen integraatio ei toimi, oppimisesta tulee vaikeaa, itseluottamus on puutteellista ja tavallisen elämän vaatimusten ja stressin sietäminen heikkoa. Sensorisen integraation häiriö on kuin liikenneruuhka aivoissa: osa tiedoista juuttuu ruuhkaan eikä ole aivojen käytettävissä. (Ayres 2008: 87 - 88.)

SI-häiriö ei ole sairaus, mutta se voi olla yksi tekijä oppimisvaikeuksien takana. Monet oppimisvaikeudet ovat seurausta heikosta sensorisesta integraatiosta. Se ei vaikuta älykkyyteen, mutta vaikeuksia voi ilmetä esimerkiksi ideoinnissa ja opitun yleistämisessä. SI-häiriöisen lapsen taitoalueet kehittyvät epätasaisesti, joten lapsi toimii jollakin alueella ikätasonsa mukaisesti, mutta jollakin toisella alueella ikäisiään heikommin. (Ayres 2008: 89, 91.) 

SI-häiriön tunnistaminen

SI-häiriön syistä tiedetään vähemmän kuin sen hoidosta, ja sitä ei ole kovin helppo tunnistaa, sillä se ilmenee hyvin eri tavalla eri ihmisillä. Yleisiä ilmenemismuotoja ovat seuraavat:

·         yliaktiivisuus ja keskittymisvaikeudet

·         käytösongelmat

o   haastava lapsi

o   herkkä loukkaantumaan

o   vaikea sietää stressiä

·         puheen ja muun kehityksen viiveet

·         lihasjänteyden ja koordinaation vaikeudet

o   puutteellinen keho- ja painovoima-aistin ongelmat aiheuttavat kömpelyyttä

·         oppimisvaikeudet koulussa

o   lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen vaikeaa, koska se vaatii monipuolista aistitietojen yhdistelyä

·         murrosiässä vaikuttaa itsetuntoon ja keskittymiskykyyn

o   tiettyjen toimintojen välttelyä

o   tehtäväsarjojen suunnittelu vaikeaa

o   tehtävän loppuun saattaminen vaikeaa

o   keskeytykset vaikeuttavat toimintaa ja häiritsevät keskittymistä.

Erilaiset aistimukset liittyvät yhteen ja muodostavat monimutkaisia toimintoja, joita ihminen tarvitsee oppiakseen ja ollakseen onnellinen. (Ayres 2008: 94 - 98.)

 Liikeaistin eli vestibulaarisen aistijärjestelmän häiriöt

Vestibulaarisella aistijärjestelmällä tarkoitetaan sitä aistijärjestelmää, joka reagoi pään asentoon ja sen muutoksiin suhteessa maan painovoimaan sekä liikkeen kiihtymiseen ja hidastumiseen. (Ayres 2008: 338.) Liikeaistilla on vaikutusta monien taitojen kehitykseen. Sensorisen integraation häiriöstä kärsivällä silmien välityksellä saatu aistitieto ei yhdisty kehon välittämään painovoima- ja liikeaistimukseen kunnolla ja tästä johtuen lapsi ei esimerkiksi hahmota huonekalujen sijaintia ja voi törmäillä niihin. Häiriö aiheuttaa onnettomuus- ja tapaturma-alttiutta. Myös tilan hahmottaminen on vaikeaa. (Ayres 2008: 111 - 113, 122 – 125, 338.)

Häiriö vaikuttaa oppimiseen. Jos lapsella on häiriöitä liike ja painovoima-aistin kanssa ongelmia alkaa yleensä ilmetä lukemisessa, laskemisessa ja muussa oppimisessa. Lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa pitää erotella ja yhdistää hyvin erilaisia aistimuksia. Aivojen on kyettävä käsittelemään näköaistin välityksellä saatua tietoa ja yhdistää se kieltä käsittelevien ja muistin sisältäviin aivojen osien tietoon. Kirjoittamisessa näihin pitää vielä yhdistää käsistä ja sormista tulevat aistimukset ja sen jälkeen on jäsennettävä kynää tai näppäimistöä käsittelevien lihasten liikkeet. (Ayres 2008: 126 - 129.)

Nämä ongelmat voidaan helposti tulkita dysleksiaksi tai tarkkaavaisuuden häiriöksi tai jopa tunne-elämän ongelmiksi. Lapset eivät kuitenkaan hyödy tavanomaisesta erityisopetuksesta samalla avalla kuin muut oppimisvaikeuksiset lapset, sillä he tarvitsisivat lisäksi sensorisen integraation terapiaa, jossa pyritään vaikuttamaan aistitiedon käsittelyn kehittymiseen. (Ayres 2008: 129.)

  

Tuntoaistin eli taktiilisten aistimusten häiriöt

Jotkut ihmiset reagoivat yliherkästi useisiin erilaisiin aistimuksiin, kun toiset vain yhdenlaisiin. Jos aivot eivät vaimenna jostain aistijärjestelmästä tulevia aistimuksia, ne alkavat häiritä ja aiheuttavat odottamattomia käyttäytymisreaktioita. Yliherkkä reagointi tuntoaistimuksiin ei näy voimakkaasti ulospäin, mutta voi silti olla toiminnan kannalta vakava hermoston toimintahäiriö. Tällainen on melko yleistä lapsilla, joilla on oppimisvaikeuksia, kehitysviiveitä tai vaikeampi kehityshäiriö. Tuntoaistimuksiin yliherkästi reagoiva on usein yliaktiivinen ja keskittymiskyky on heikkoa. Aina ei kuitenkaan taustalla ole hermostollista häiriötä, vaan yliaktiivisuuteen on jokin muu syy. Hermostollinen häiriö ei sinänsä vaikuta oppimiskykyyn, mutta sen aiheuttama epämukavuus ja käyttäytymisreaktiot tekevät oppimisesta vaikeaa. (Ayres 2008: 177 - 178.)

Yliherkkä reagointi tuntoaistimuksiin tarkoittaa taipumusta reagoida kosketukseen voimakkaan kielteisesti. Muille tavanomaiset tuntoaistimukset saavat aikaan voimakkaita reaktioita hermostossa ja aiheuttavat kielteisiä tunteita ja käyttäytymisreaktioita. Hermosto on herkistynyt vastaanottamaan aistimuksia koko ajan eikä pysty vaimentamaan niitä. Aistimukset tekevät olon epämukavaksi ja lapselle voi tulla tarve liikkua tai liikuttaa kehoaan koko ajan esimerkiksi siksi, että vaatteet ja iho tuntuvat epämiellyttäviltä. (Ayres 2008: 178 - 179.)

Kosketusyliherkkyys voi vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin, sillä lapsi välttelee tai kokee varsinkin vieraan ihmisen kosketuksen epämiellyttävänä. Ystävällinen kosketus saa lapsen aistijärjestelmän hyökkäys- tai puolustusasemiin. Toiset voivat tulkita tämän epäystävällisyydeksi tai torjunnaksi, vaikka siitä ei olisikaan kyse. Toisten lasten kanssa leikkiminen voi olla vaikeaa, koska toiset eivät tiedä, mikä tekee lapsen olon epämukavaksi. (Ayres 2008: 179, 182.)

Tällaisen lapsen tunne on todellinen, eikä sitä tulisi väheksyä. On parempi tarkkailla lasta ja hänen reagointiaan ja antaa hänen esimerkiksi pitää juuri niitä vaatteita, joista hän pitää ja välttää tilanteita, joissa hän ilmiselvästi tuntee olonsa epämukavaksi. Aistikokemuksia voi yrittää lisätä vähitellen arjen tilanteisiin ja leikkeihin, mutta lasta ei tulisi pakottaa mihinkään. Työntö- ja veto leikit, raskaiden esineiden kantaminen ja hyppiminen rauhoittavat usein lasta. Opettajille, sukulaisille ja muille lapsen kanssa oleville kannattaa kertoa asiasta, jotta vältyttäisiin lapsen käyttäytymisen vääriltä tulkinnoilta. (Ayres 2008: 186 - 187.)

  

Näkö- ja kuulohahmottamisen häiriöt

Näköhahmottamisen häiriöt voivat ilmetä esimerkiksi värittämisessä, kirjoittamisessa tai lukemisessa, sillä näihin toimintoihin tarvitaan tarkkaa näköaistimuksen havainnointia ja tulkintaa. Vaikeudet voivat ilmetä myös siinä, että lapsi ei hahmota omaa sijaintiaan tilassa. Pallon heittäminen, jonossa seisominen tai järjestyksen pitäminen voi tuottaa ongelmia. Myös etäisyyksien arvioiminen on vaikeaa. Nämä voivat johtua heikosta tilanhahmotuskyvystä eli spatiaalisesta hahmotuksesta.  (Ayres 2008: 192, 197.)

Jotkut lapset reagoivat yliherkästi normaaleihin kodin ääniin. Toisten lasten huuto ja kirkuminen voi olla lapsesta erittäin ärsyttävää. Lapsi voi säikähtää helposti ääniä ja muuttua pelokkaaksi. Tällöin kannattaa seurata lasta ja tarkkailla, mitkä äänet aiheuttavat voimakkaita reaktioita ja ohjata lapsi pois tällaisista tilanteista, jos se on mahdollista. . (Ayres 208: 255.)

Puhumisessa ja puhumaan oppimisessa kuuloaistilla on merkittävä osuus. Lisäksi nämä taidot vaativat monimutkaista motorista suun ja kielen lihasten ohjailua. Puhumisessa pitää järjestää liikkeiden sarja, joka tuottaa sanan muodostamat äänteet. Aivojen on päätettävä, mikä äänne ja sana tulee minkäkin jälkeen. Hyvään artikulaatioon tarvitaan tarkkoja suun, kielen ja huulten liikkeitä. Puhe ja kieli ovat yksi sensorisen integraation eli aistitoimintojen yhdistämisen lopputuotteita, joten on ilmiselvää, että jos lapsella on sensorisessa integraatiossa, se näkyy jollain tavalla toiminnoissa, joissa tarvitaan puhetta ja kieltä .  (Ayres 2008: 201.)

Sensorisen integraation terapia

Sensorisen integraation terapiaa on kehitetty 1960-luvulta lähtien, ja se on yksi toimintaterapian erityisala. Terapiasta ja terapiakoulutuksesta löytyy lisätietoa Sensorisen integraation terapian yhdistyksen kotisivuilta osoitteesta http://www.sity.fi . Häiriön arviointiin ja tunnistamiseen käytetään Sensorisen integraation ja praksian testistöä (SIPT) ja testin tekemiseen tarvitaan erillinen terapiakoulutus. Terapian antamiseen on olemassa oma koulutus, jossa terapeutit saavat koulutusta muun muassa neurotieteissä. Terapeutti osaa arvioida lapsen aistijärjestelmän toimintaa ja suunnitella ympäristön, joka auttaa lasta kehittymään. Terapeutin tärkeä tehtävä on houkutella ja kannustaa lasta toimimaan niin, että toiminta vaikuttaa aivojen kehittymiseen.  (Ayres 2008: 221, 225, 227, 238; Sensorisen integraation terapian yhdistys.)

Vanhemmat tai opettajat SI-häiriöstä kärsivän lapsen tukena

Arkipäivän toiminnat ja kokemukset ovat tavanomaista haasteellisempia sensomotorisesta häiriöstä kärsivälle lapselle. Siksi lapsi ei luota omiin kykyihinsä ja hänellä voi olla heikko itsetunto, hän voi kokea helposti turhautumista tai riittämättömyyttä, kun ei pysty toimimaan samalla tavalla kuin muut. Muiden kielteinen reagointi lapsen toimintaan vaikuttaa voimakkaasti lapseen. Myönteinen suhtautuminen ja kannustava asenne lapsen toimintaa kohtaan tukee merkittävästi lasta.  (Ayres 2008: 247 – 248.)

Ensimmäinen askel lapsen tukemisessa on ongelman hyväksyminen ja ymmärtäminen, että se johtuu aivotoiminnasta eikä lapsen omasta tahdosta. Hermoston toiminta tekee lapsen erityisen haavoittuvaksi ja kaikki muutokset, liikkeet, aistiärsytykset, sekaannukset saavat lapsen helposti tolaltaan. Lapsi tarvitsee siksi paljon aikuisen hyväksyntää ja turvallisuutta. Jos aikuinen huomaa, että lapsen ympäristössä on liian paljon ärsykkeitä, lapsi tulisi ohjata pois tilanteesta rauhalliseen paikkaan tai vähentää ympäristön ärsykkeitä. Aikuisen pysyminen rauhallisena auttaa lasta rauhoittumaan. (Ayres 2008: 249 – 249.)

Tilanteessa, jossa lapsi menettää itsehillintänsä, eivät auta rangaistukset. Lapsen rankaiseminen vain heikentää hänen itsetuntoaan entisestään. Lapsi tuntee olonsa huonoksi jo siksi, että menettää malttinsa eikä hallitse omaa käytöstään, joten rankaiseminen vain pahentaa syyllisyyden ja häpeän tunnetta. Rangaistuksen sijasta lapsi tarvitsee jotain, joka auttaa häntä rauhoittumaan. Lapsi kannattaa ohjata pois stressitilanteesta johonkin rauhalliseen paikkaan. Jokin rakas esine, halaus, rauhallinen selän silittäminen sekä viileä ilma auttavat aivoja säätelemään impulssivirtaa ja näin yliaktiivisuus vähenee ja lapsen olo rauhoittuu. (Ayres 2008: 249 – 250.)

Rankaisemisen välttäminen ei kuitenkaan tarkoita rajattomuutta. Rajat tulee asettaa selkeästi. Positiivista käyttäytymistä kannattaa palkita ja sopimattomasti käyttäytyminen voi esimerkiksi johtaa joidenkin oikeuksien menettämiseen. Lapsen itsetuntoa kannattaa tukea huomioimalla ja kertomalla lapselle asiat, jotka hän on tehnyt oikein. Myönteistä käytöstä tulee painottaa ja kielteinen jättää huomioimatta. Tekojen seuraukset tulee selittää ja kertoa, mitä tietynlaisesta käyttäytymisestä seuraa. Kuten kaikkien lasten kanssa toiminnan tulee olla johdonmukaista ja selkeää. (Ayres 208: 250 - 252.)

Järjestelmällinen ympäristö, elämän ja kodin tai koulun hyvä järjestys, auttavat aivoja säilyttämään tasapainon. Kaikilla toiminnoilla tulisi olla oma aikansa ja tavaroilla oma paikkansa. Lasta kannattaa opettaa pitämään kiinni aikatauluista ja tavarat järjestyksessä, sillä se kompensoi puutteellista aivotoiminnan jäsentyneisyyttä. SI-häiriöinen lapsi on myös onnettomuusalttiimpi kuin muut. Hyvä järjestys ja siisteys auttavat lasta välttämään kompastumista tavaroihin. Vaaralliset välineet kannattaa pitää poissa lapsen ulottuvilta. Vaaran paikat tulisi selvittää etukäteen ja poistaa riskitekijät ennen kuin onnettomuus tapahtuu. (Ayres 208: 252, 262.)

Lähteet:

Ayres, Jean, A. 2008: Aistimusten aallokossa. Sensorisen integraation häiriö ja terapia. Opetus 2000. PS-kustannus. Jyväskylä.

Sensorisen integraation terapian yhdistys. www.sity.fi

Yle/henkilöilta Minna Dufton

Prinsessatkin huutaa joskus" - elämää aistiyliherkän lapsen kanssa

Sensorisen integraation häiriöön kuuluva aistiyliherkkyys on valtaosalle suomalaisista vielä vieras asia, vaikka häiriönä se ei ole uusi eikä harvinainen. Kukka Sariola sai ensimmäiset merkit kuopuksensa Ellin aistiyliherkkyydestä heti itkuisen vauvan synnyttyä. Arki uhmaikäisen SI-lapsen kanssa vaatii vahvaa ennakointia, tilannetajua ja aikaa. Vanhemman jaksamista tukevat pienetkin onnistumisen ilot.

”Alusta alkaen tajusin, että nyt on jotain outoa. Yöt Ellin kanssa olivat rikkinäisiä ensimmäiset kaksi ja puoli vuotta ja hän rauhoittui usein vain voimakkaaseen liikkeeseen, kieputukseen, heijaamiseen tai vaunuihin. Hän oli temperamentiltaan hyvin herkkä ja itkuinen vauva ja itkuisuus vain jatkui jotenkin kummallisen korostuneesti. Sitten tulivat ne ruokailun vaikeudet ja homma räjähti käsiin”: Kukka kertoo.

Puolitoista vuotta sitten Kukka alkoi saada päiväkodista puheluita töihin. Elli oli saanut raivokohtauksia, paiskonut tavaroita, repinyt tukkaansa, raapinut raajojaan tai purrut itseään ranteista. Kukka oli kauhuissaan ja epäili äitinä tehneensä jotakin väärin. Neuvolapsykologi sitten selitti, että lapsi hakee kipukokemuksen kautta syväaistikokemuksia tasatakseen ylikuormittunutta aistijärjestelmäänsä.

Taustalla vaikea synnytys?

SI-häiriöstä ja sen laajuudesta Suomessa on vasta vähän tutkimusta eikä sitä ole tilastoitu. Häiriön aiheuttajasta ei myöskään ole tarkkaa tietoa, mutta Kukan ja Ellin kohdalla osasyyksi aistijärjestelmän vikoihin on arveltu Ellin vaikeaa synnytystä. Myös perinnölliset taipumukset aistiylihäiriöön ovat mahdollisia. Ellin SI-häiriö on todettu äärimmäisen laaja-alaiseksi etenkin tuntoaistin ja kuuloaistin alueilla.

”Elli ei juurikaan tunnista kylmää, kunnes esimerkiksi kädet ovat jo ihan pakkasenpuremilla. Hän nauttii kylmistä kylvyistä ja pesee mielellään kädet jääkylmällä vedellä. Joskus, jos Elli satuttaa vaikka varpaansa, hän saattaa kauhuissaan kirkua, että leikkaa äiti mun varvas irti! Ruoan suhteen hän on valikoiva: karkeat rakenteet, kuten esimerkiksi näkkileipä, ovat hänelle mieluisia. Vauvana yllätin hänet pistelemässä tyytyväisenä todella tulista jalopenomakkaraa poskeensa”: kuvailee Kukka. 

Arki aistiyliherkän uhmaikäisen kanssa on arvaamatonta ja vaatii vanhemmalta erityistä kärsivällisyyttä ja rauhallista läsnäoloa.

”Elli tarvitsee kaikissa arjen toiminnoissa rutkasti aikaa. Kiirettä hän ei voi sietää, oli sitten kyse siirtymätilanteista, ruokailusta tai pukeutumisesta. Vaatteet saattavat olla Ellille todella vaikeita hyväksyä ja pesulaput on ehdottomasti poistettava ennen käyttöönottoa. Arjen helmiä ovatkin onnistumiset ihan perusjutuissa. Joka kerta, kun ne sujuvat ilman hirveätä taistelua, olen ikionnellinen ja se valaa sellaista vahvaa uskoa itseeni äitinä”: sanoo Kukka.

”Elli on monin tavoin poikkeuksellisen lahjakas. Hän oppii salamannopeasti, oli kyse kävelystä, puheesta, laulusta, lorusta tai mistä vain. Hän on myös todella taitava piirtämään ja saattaa yllättäen laulaa laulun vaikkapa englanniksi ymmärtämättä siitä itse sanaakaan. Aistiyliherkkyys näkyy Ellissä kirkkaimmin tietynlaisena estottomuutena. Hän juoksee vaikka päin kokeillakseen, miltäköhän se tuntuu. Elli jakelee auliisti suukkoja ja haleja ympärilleen ja on riehakas leikkijä, mikä tekee hänestä tykätyn leikkikaverin. Sanalla sanoen, hän on aivan ihana”: kuvailee Kukka.

Julkaistu 15.02.2016 - 16:55. Päivitetty 15.02.2016 - 22:14

Yle/henkilöilta Minna Dufton

Sity.ry/facebook.fi

LISÄTIETOA LINKEISTÄ:

http://www.sity.fi/

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/97877/Mutanen_Ella.pdf?sequence...

http://yle.fi/uutiset/vahainenkin_melu_aiheuttaa_vakavia_sairauksia/

http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat

http://www.siglobalnetwork.org

Sity.ry/facebook.fi

  

KIRJALLISUUTTA:

Aistimusten aallokossa – Sensorisen integraation häiriöja terapia (2008). A. Jean Ayres. (Käännös teoksesta: Sensory Integration and the Child. Understanding hidden sensory challenges). PS-kustannus, Jyväskylä.

Tahatonta tohellusta – Sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä (2003). Carol Stock Kranowitz. (Käännös teoksesta: The out-of-sync child: recognizing and coping with sensory integration dysfunction). PS kustan nus, Jyväskylä.

Leikki linkkinä lapseen – Toimintaterapiaa sensorisen integraation keinoin (2001). E.Yack, S. Shutton, P. Aquilla. (Käännös teoksesta: Building Bridges through Sensory Integration). PS-kustannus, Jyväskylä.

Kun lapsi ei opi leikkimään – Aistitoimintojen yhdentymishäiriöt ja sensorisen integraation terapia (1987). A. Jean Ayres. (Käännös teoksesta: Sensory Integration and the Child). Valtion painatuskeskus, Helsinki.

SITY – Sensorisen Integraation Terapian Yhdistys ry 1992-2002 juhlajulkaisu. Sity ry.

Sensory integration. In Occupational therapy for children (2008). Case-Smith, J. (eds.).  D. Parham, Z. Mailloux. 5th ed. Mosby.

      Play in Occupational Therapy for Children (2007). L.D. Parham, L.S. Fazio. Mosby Company.

Sensational Kids – Hope and Helping for Children with Sensory Processing Disorder (SPD) (2006). Lucy Jane Miller. New York: G.P. Putnam´s Sons.

The Out of Sync Child has Fun – Activities for Kids with Sensory Processing Disorder. Revised edition.(2006). Carol Stock Kranowitz. Perigee Book, Penguin Group.

Sensory Integration Theory and Practice (2002). A.C. Bundy, S.J. Lane, E.A. Murray (eds.) 2nd ed. F.A. Davis Company, Philadelphia.

Understanding the Nature of Sensory Integration with Diverse Populations (2001). S. Smith Roley, E. Imperatore Blanche, R.C. Schaaf (eds.). Therapy Skill Builders.